Riitta

Olen 43-vuotias toisen kauden kansanedustaja, kahden kouluikäisen lapsen äiti ja ikiutelias yhteiskuntatieteilijä Keski-Suomesta, Jyväskylästä. Asun perheeni kanssa Palokassa. Vapaa-ajalla nautin eniten lähimmäisteni – perheen ja ystävien – seurasta ja lataan akkuja liikkumalla mahdollisimman monipuolisesti. Luonto rauhoittaa ja suuntaa ajatusta aina hieman kauemmaksi arjen polttavista asioista.

Ennen kansanedustajuutta työskentelin pitkään työllisyydenhoidon kentällä auttamalla erityisesti pitkään työttömänä olleita tai vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä. Asiakastyön ohella olen ollut mukana kehittämässä ja luomassa uusia tapoja ja verkostoja auttaa ihmisiä takaisin työmarkkinoille. Keskisuomalainen järjestökenttä on minulle rakas ja tuttu ja on ollut ilo nähdä, kuinka yhteiset mielenkiinnon kohteet sitovat eri toimijoita yhteen uutta luoden ja rakentaen.

Lapsuudesta ja nuoruudesta

Synnyin vuonna 1979 Jämsässä isäni vaatimuksesta. Jämsä – isäni tavoin –  oli aikaansa edellä, sillä tuohon aikaan vain siellä isät Keski-Suomessa saivat osallistua synnytykseen. Varhaislapsuuteni vietin kuitenkin Säynätsalossa, jossa asuin perheeni kanssa Lehtisaaressa aina kuudenteen ikävuoteen saakka. Säykin ihanasta luonnosta, kavereista, järvimaisemista ja mukavasta päiväkodista jäi monia kauniita muistoja.

​Muutimme kaupunkiin lähemmäksi vanhempieni työpaikkaa koulun alkaessa. Asuimme Keskussairaalantiellä Hippoksen pesäpallokentän ja köyhälammen kupeessa. Lähialueet, Rautpohja ja Kannaksenkatu tuli vuosien saatossa tuttuakin tutummaksi ja myös rakkaaksi. Hyvähän siellä oli muksun kasvaa turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Takapihan puistossa leikkivät kaikki pihapiirin lapset. Vanhemmat meitä parvekkeilta sisälle huutelivat iltaisin ja kiltisti mentiin.

Yläasteelle siirryin Norssiin ja peruskoulun päätyttyä suuntasin lukioon. Koin tarvitsevani muutaman vuoden lisäaikaa, jotta ehtisin miettiä, mikä minusta tulee isona. Viisitoistavuotiaalta sen täydellinen tiedostaminen lienee kohtuuton vaatimus. Muistan käyneeni isäni kanssa läpi eri vaihtoehtoja, laidasta laitaan. Hän työskenteli yliopistolla koulutuksen tutkimuslaitoksella ja on edelleen vankka yhtenäisen toisen asteen koulutuksen kannattaja. Lukiota ei tyrkytetty ainoa vaihtoehtona, mutta huomasin sen antavan perusvalmiuksia, joista tulisin todennäköisesti hyötymään. Nyt omaa poliittista työtäni ajatellen huomaan isäni koulutuspoliittisten näkemysten korostuvan myös omassa ajattelussani.

Päädyin lukion jälkeen opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon yhteiskuntatieteitä. Psykologia kiinnosti kovasti, mutta kovasta yrityksestä huolimatta pistemäärä ei riittänyt opintopaikkaan. Aprikoin tuolloin sosiaalityön ja yhteiskuntapolitiikan välillä ja päädyin jälkimmäiseen. Kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin, hyvinvointiin, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoisuuteen sekä yhteisten asioiden hoitamiseen kumpusi paitsi lapsuuden kodista, myös koulusta. Elämässäni on ollut monia merkityksellisiä ihmisiä, jotka ovat olleet antamassa sysäystä kohti yhteiskunnallista vaikuttamista. Yksi heistä on entinen yhteiskuntaopin ja historian opettajani Kari Pöntinen Norssin yläasteelta ja lukiosta. Hänen tavassaan avata suomalaisen yhteiskunnan syntyä, kehitystä ja rakenteita sekä politiikan ja poliittisen päätöksenteon ydintä oli jotain sellaista, mikä pysäytti todella miettimään. Tuolloin syntyi ajatus siitä, että maailmaanmenoon pitää pyrkiä vaikuttamaan.

Miksi mukaan politiikkaan?

Viimeistään yhteiskuntaopin opinnot avasivat silmäni. Asiat eivät tapahdu itsestään – yhteiskunnat rakennu tai romahda, hyvinvointi ja talous kehity tai taannu – ilman päätöksentekoa. Lopulta kyse on myös arvoista. Poliittisessa päätöksenteossa arvot korostuvat erityisen vahvasti. Vaikka päämäärä olisikin sama, keinot sen tavoittelemiseksi voi vaihdella merkittävästi.

Olin mukana yliopistopolitiikassa, kun minua kysyttiin kuntavaaliehdokkaaksi. Lähdin. Toimin ensimmäisen kauteni varavaltuutettuna ja tuolloisessa sosiaali- ja terveyslautakunnassa jäsenenä, seuraavan kauden valtuutettuna ja lautakunnan puheenjohtajana. Kolmas kausi alkaen vuodesta 2013 käynnistyi Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja neljäs kausi valtuuston puheenjohtajana. Viidennen kauden alkaessa siirryin takaisin niin sanotusti rivivaltuutetuksi, sillä tulin valituksi Keski-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtajaksi. Päätin, ettei tehtäviä tule haalia enempää, kuin kunnialla pystyy hoitamaan.

On ollut suuri etu saada kasvaa poliittiseen päätöksentekoon sen eri toimintatasojen kautta. Yksinkertaistaen voi sanoa, että kuntapolitiikassa toimeenpannaan paikallisen itsehallinnon puitteissa valtakunnallisen tason päätöksentekoa. On hyvä ymmärtää ja tietää, kuinka päätöksenteon rakenne muodostuu ja kuinka asiat rattaissa etenevät. Toisaalta on tarpeen, että myös lainsäädännössä ymmärretään, miten päätökset vaikuttavat ihmisten elämään käytännössä.